Paikallinen sopiminen on tämän päivän muotisana, jonka kuvitellaan ratkaisevan lähes kaikki ongelmat työmarkkinakentässä ja työehtosopimustoiminnassa. Uusia työpaikkoja syntyy kuin sieniä sateella ja Suomen kilpailukyky paranee sekä Suomen kansantalous lähtee rakettimaiseen nousuun. Paikallisen sopimisen ideologia ei ole uusi asia. Sitä on toteutettu Suomessa aiemminkin ilman työehtosopimuksen luomaa tai tuomaa palkansaajien perälaitaturvaa ennen toista maailmansotaa. Kyse on viimekädessä tavallisten ihmisten ostovoimasta, työtyytyväisyydestä sekä tuloksellisuudesta työnteossa.
Paikallinen sopiminen ei voi, eikä saa olla paikallista työpaikkatason yksipuolista sanelua. On aidosti pohdittava ja sovittava mikä on paikallista sopimista ja mikä on taas rusinat pullasta -tavoittelua.
Paikallista sopimista on nytkin mahdollista toteuttaa monen alan työehtosopimuksen sisällä tai tehdä olemassa olevien työehtosopimusten päälle sekä yleissitovuutta työehtosopimuksissa toteuttaen/kunnioittaen. Metsäteollisuuden ja teknologiateollisuuden työnantajien viimeaikaiset työehtosopimuspäätökset tulevat koettelemaan työrauhaa. Vaarana on, että tämä hyvältä kuulostava sanapari kääntyy paikalliseksi saneluksi. Tätä ei työnantajapuolellakaan juhlapuheissa tavoitella, tai ainakin näin annetaan julkisuudessa vahva kokonaiskuva asiasta.
On tehty merkittäviä selvityksiä siitä, että paikallinen sopiminen ei paranna työllisyysastetta ja ”paikallisella sanelulla” ei ole positiivisia vaikutuksia tuottavuuteen. Paikallisen sopimisen positiiviset vaikutukset kansantaloudelle ja työntekijöille ovat lähinnä toiveita.
Saksassa ja Ruotsissa työehdoista/palkoista sopiminen työnantajan ja työntekijän välille on paljon pidemmällä kuin Suomessa. Siellä on kuitenkin liitot vahvassa asemassa. On mm. yritysneuvostoja, joissa työntekijöillä on mukana vahva edustus. Irtisanomissuoja on Saksassa huomattavasti parempi kuin Suomessa nyt. Työpaikan luottamusmiehen asema on selkeästi parempi ym, joten ei näissä maissa ole menty torppariajan työehtoihin. Eikä tuloerot eri kansalaisten välillä ole lähteneet jyrkkään kasvuun.
Tähän loppuu vähän lentävää ajatusta siitä, mitä mikään taho ei allekirjoita eikä missään nimessä tunnusta, puhumattakaan, että se olisi tavoitteena. Paikallisen sopimisen myötä suurimman osan palkansaajien ostovoima ja työehdot eri muodoissaan tulevat heikkenemään. Työajat ja lakisääteiset vuosilomat työntekijöiden näkökannasta katsoen huononemaan. Lomaltapaluurahaa ei jatkossa makseta ainakaan kaikille työntekijöille. Hyvä on myös pohtia, mitä tapahtuu koko yhteiskunnassa, jos työntekijöiden palkat laskevat siten, että esimerkiksi viikonloppu-, ilta- ja yölisiä ei tunneta.
Miten tämä ostovoiman aleneminen vaikuttaa pienyrityksiltä ostettaviin palveluihin tai niiden määrään sekä kunnallisen- ja valtiollisen verokertymän määrään? Miten pystyään maksamaan nykyisten eläkeläisten eläkkeet ja miten käy tulevaisuudessa eläkejärjestelmän? Ajautuuko suomalainen yhteiskuntarakenne ja se perustason kansakuntana yhteisesti rakennettu tasa-arvoinen hyvinvointi yhä enemmän tuloeroja/eriarvoisuutta kasvattavaksi yhteiskunta malliksi?
Ei kai tätä mahdollista tulevaisuuden kehitystä ja näkymää Suomessa halua kuin pieni osa ihmisiä. Nyt jos koronarokotusten myötä helpottaa, edessä on talousennusteiden mukaan nousukausi kasvavine kasvuodotuksineen. Ihmetellä sopii kovasti, jos isojen yritysten kannattaa vaarantaa työrauha tulevina vuosina. Sillä yhdessä keskitetysti sovitulla ja neuvotellulla työehtosopimuksella työnantajat saavat työrauhan Suomeen.
Rauhallista ja mahdollisimman koronavapaata Vappua!
Tapio Ristamäki
Parkanon SAK:n alueen paikallisjärjestön puh.johtaja
JHL:n edustajiston jäsen