Julkisuudessa on ollut muutamia esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu, kun vanhusten asumispalveluita siirretään isoille kansallisille (pörssi)yhtiöille. Sopimuksia (minkälaisia ne edes ovat?) ei noudateta, vaan tuottoja kasvatettaessa palveluiden, hygienian, hoidon ja hoivan laatua heikennetään. Tästä on jo niin monta konkreettista esimerkkiä, että tästä ei todellakaan voi olla hiljaa. Sote-alan työntekijöiden työtä ei arvosteta, hoivan tarpeessa olevat ihmiset eivät saa tasa-arvoista, ansaitsemaansa kohtelua.
Näistä asioista ei pidä vaieta! Suomalaiset, kollegat, omaiset: älkää olko hiljaa! Vetoan erityisesti yksityisen sektorin sote-alan henkilöstöön: Olkaa aktiivisia, pyrkikää työhyvinvoinnin kehittämiseen ja tekemänne työn laatutavoitteisiin. Asiat eivät ole pelkkää sananhelinää, vaan voimme vaikuttaa!
Eriarvoisuuden lisääntymistä ja oman edun tavoittelua vastaan on taisteltava. Oikeudenmukaisuuden, ihmisarvon, avuttomien puolustamisen, lähimmäisen rakkauden, ammatillisen arvostuksen ja reilun pelin tiimoilta.
Tilapäisyydestä kohti ratkaisuja
Yhteiskunnassa tuntuu olevan paineita hoidattaa vanhukset kotona omaisilla. Jos kotihoito ei onnistu, omaisia on todellakin aiheetonta syyllistää. Kotihoito ei läheskään aina ole mahdollista monesta syystä johtuen eivätkä kaikki omaiset edes ole hoivaaja-tyyppejä. Useimmilla omaisilla on monenlaisia paineita: talous, opiskelut, asuntolaina, lapset, työ jne. Jos ja kun vanhus päätyy kotihoidon sijasta laitoshoitoon, senkin täytyy olla laadukkaasti tuettua, turvallista ja luotettavaa. Silloinkin täytyy olla takeet siitä, että sekä hoivattavalla ja hoivaajilla on kaikki hyvin.
Mitä tapahtuu niille laitoshoidossa oleville vanhuksille tai muille asiakkaille, jotka eivät kykene puoliaan pitämään? Muutamien viime vuosina eteeni tulleiden tilanteiden perusteella voin kertoa, että heidän kokemuksensa saattavat olla erittäinkin kaukana inhimillisyydestä ja oikeudenmukaisuudesta. Tiettyyn pisteeseen asti ymmärrän, että on tilapäistä henkilökuntapulaa, on kiire, tieto ei kulje, henkilökunta vaihtuu, vastuun jakautumisessa on ongelmia.
Tilapäisiä ongelmia voidaan ymmärtää ja katsoa läpi sormien vain hetken verran. Kun eettisesti kyseenalainen toiminta osoittautuu säännölliseksi, lähes arjen toimintaan kuuluvaksi, asioille on tehtävä jotain. Asioiden ei saa vain antaa olla tai olla pohtimatta niitä muutoksen tai ratkaisujen kannalta. Minä osaan avata suuni, mutta entä ne, jotka eivät osaa tai uskalla?
Inhimillisyys ennen euroja
Monessa hoivakodissa on väkivallan suhteen nollatoleranssi. Niin täytyy ollakin. Hoitoalan ammattilaisena ymmärrän sen täysin. Kenenkään työtään tekevän ihmisen, minkään ammattiaan harjoittavan henkilön, ei pidä joutua kokemaan väkivaltaa omassa työssään. Kuinka monta hoitajan kokemaa väkivaltatapausta on tullut julkisuuteen? Kuinka paljon käytämme rahaa väkivallan aiheuttamiin sairauslomiin ja kuntoutuksiin? Mitkä ovat ratkaisut tilanteisiin? Jätetään asiakas hoitamatta? Lääkitään rauhoittavilla niin, että riskinä ovat kaatumiset, lonkka- ja muut murtumat, kirurgiset toimenpiteet, pitkät kuntoutusajat, lääkitykset? Kulut? Uhkailu, pelottelu, alistaminen? Valitettavasti näitäkin keinoja on tietojeni mukaan käytetty.
Yhä useammin huomaan pohtivani sitä, kuinka ”jotkut” ihmiset pystyvät nukkumaan yönsä. Korkeinta päätösvaltaa käyttävien henkilöiden omaiset taitavat varmasti saada myös korkeimman tason hoivaa. Rahalla. Yksittäisten hoitopaikkojen henkilökunnan jaksamisen puitteissa ja hyvällä esimiestyöskentelyllä saadaan aikaiseksi laadukasta hoivaa ja työhyvinvointia parantavia asioita, mutta useimmiten siihen ei ole resursseja. Lähiesimiesten tuolilla on kenkkumaista istua. Omistajilta tulee määräykset ja mitä sitten tapahtuu, jos alat kyseenalaistamaan? Menee oma työpaikka tai ainakin tehdään työnteosta mahdollisimman vaikeaa.
Ylpeänä voin todeta, että omalla työpaikallani Palvelukeskus Åvikissa tehdään maksimaalisen asiakaslähtöistä työtä. Toisinaan sitä tehdään henkilökunnan selkärannasta repien, mutta laatuun voi luottaa. Meillä on rohkeita työntekijöitä, jotka nostavat epäkohtia esimiestason pöydälle, niihin yritetään löytää ratkaisuja – ja useimmiten löydetäänkin!
Eija Skyttä
sote-alan ammattilainen, omainen, aktiivi
JHL:n hallituksen jäsen
