Synnytys on Suomessa kaikille tasa-arvoinen ja laadukas kokemus, kiitos loistavan julkisen terveydenhuollon sekä erikoissairaanhoidon. Synnyttäneenä osaan arvostaa yksilöllistä huomioimista mitä maassamme saa jo synnytyksen suunnittelusta lähtien. Olen synnyttänyt kolme neljästä lapsestani erittäin tasokkaan ja turvallisen, suomalaisen erikoissairaanhoidon piirissä. Kokemukseni arvioin kouluarvosanalla 10+.
Meille on itsestään selvää mm. yksityisyys, yksilöllisyys, korkea hygieniataso, turvallisuus ja aina läsnä oleva ammattitaitoinen hoitohenkilökunta aina gynekologiin saakka vuorokauden ajasta riippumatta. Nykyinen/uudistunut päivystysasetus on erittäin hyvä ja tarpeellinen. Tämä on meille synnyttäneille sekä odottaville äideille tuttua tietoa.
Synnyttämässä Egyptissä
Asuin vuosien 2002–2003 välisenä ajanjaksona Kairossa, Egyptissä noin 8 kuukautta. Ajanjaksoon ajoittui myös kolmannen lapseni syntymä. Kokemus oli hyvin erilainen kuin Suomessa.
Hyvissä ajoin ennakkoon tutustuin useaan eri yksityiseen sairaalaan. Ne näyttivät ensisilmäyksellä tasokkailta ja kaikki tuntui olevan hyvin etukäteen sovittavissa, mutta nimenomaan etukäteen. Emme kuitenkaan voi tietää ennalta milloin luonnollinen synnytys käynnistyy. Synnytyksen hinta tuolloin vuonna 2003 pyöri 1200–1500 dollarin välillä.
Synnytys on intiimi ja herkkä tilanne, joten tutustuin tarkoin eri vaihtoehtoihin. Kairolaisesta julkisesta sairaalasta löytyi toivomusteni mukainen lääkäri. Julkinen sairaala muistutti ulkoisesti pommituksen jälkeistä tilannetta, jossa uudelleen rakennetaan sortuneita osia. Kivinen, karu kokonaisuus, jonka tehtäväksi jäi saattaa maailman arvokkain asiani – minun lapseni. Synnytykseni käynnistyi yöllä, jolloin lääkäri ei ollut töissä, vaan hänen työaikansa alkoi aamulla klo 8.
Makasin ns. avautumishuoneessa noin 20 muun naisen kanssa, joista kukaan ei ymmärtänyt englantia. Paikalla ei ollut lääkäriä, ei kätilöä, ei yksityisyyttä. Tästä syystä lapseni syntyi sängylle ilman vastaanottavia käsiä. Istukan syntymistä ei odotettu vaan poisto tehtiin käsin irrotuksena ilman anestesiaa saati muuta lääkitystä. Syntymäaikaa ei merkitty muistiin, eivätkä syntymäpaino ja syntymäpituus ole tiedossa.
Omat vaatteet tuli olla sairaalassa mukana sekä synnytyksessä että sen jälkeen. Myös vastasyntyneelle piti olla omat vaatteet mukana. Suihku oli, mutta se oli siivousvarastossa. Synnytyksen jälkeen synnyttäneet äidit ja lapsensa menettäneet äidit olivat usean henkilön kanssa samassa tilassa. Tunnelma oli ahdistava.
Lakanat olivat pestyjä, mutta täynnä veren jättämiä jälkiä. Sairaala ei tarjonnut ruokaa eikä juomaa, joten silloinen anoppini toi minulle ravintoa.
Pääsin kotiin kuuden tunnin kuluttua synnytyksestä, vaikka olin erittäin kipeä istukan irrotuksen vuoksi. Calmette-rokotuksen ostimme apteekista ja huolehdimme sen pistämisestä yleisrokotuspisteessä. Jonot olivat pitkiä. Tahto suojella lastaan on normipuitteissakin vahva tunnetila. Nyt yhtälöön liittyivät myös epätietoisuus ja turvattomuus.
Yhtäkaikki, hengissä ollaan ja terveinä. Tällä hetkellä Kairossa syntynyt lapseni on 14-vuotias terve teini, joka on ylpeä syntymämaastaan ja hyvä niin.
Hyvinvointivaltiosta on pidettävä kiinni
Nämä synnytyskokemusteni ääripäät osoittavat ja korostavat miten hyvin toimiva erikoissairaanhoito sekä terveydenhuolto ylipäätään meillä Suomessa on. Elämme pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa. Tätä emme saa pitää itsestäänselvyytenä.
Sote-uudistuksessa tulee muistaa sen alkuperäinen tarkoitus: entistä laadukkaampi palvelukokonaisuus potilaalle. Julkisesti tuotettujen palveluiden tulee olla jokaisen suomalaisen tasa-arvoisesti tavoitettavissa ja käytettävissä. Valinnanvapautta meillä on jo nyt käytössä riittävissä määrin takaamaan myös yksityisen ja kolmannen sektorin siinä laajuudessa, kuin se on tarpeellista ollakin.
Minna Järvinen
pääluottamusmies
JHL:n hallituksen jäsen
