Yhä useammalla työntekijällä on vaikeuksia tulla toimeen palkallaan. Kasvavien asumis- ja elinkustannusten kanssa painiessa on pääkaupunkiseudulla monen tavallisen ihmisen tasapainoteltava tulojen ja menojen kanssa päivittäin. Työsuhteet ovat usein silppua, pätkiä, määrä-aikaisia ja osa-aikaisia. Varmuutta seuraavan viikon tai kuukauden työtunneista ja palkasta ei ole. Yhdellä työntekijällä saattaa olla useita eri työnantajia ja henkilöstövuokrausfirmat tahkoavat tulosta.
Räjähdysmäisesti lisääntyneet nollatuntisopimukset sekä vastentahtoisesti tehty osa-aikatyö on arkea, jossa moni työntekijä elää ja yrittää elättää perhettään. Usein esimerkiksi nuorelle tarjotaan työsuhdetta, jossa työtuntimäärä on jotain 0-40 välillä. Parhaimmassa tapauksessa se voi tarkoittaa täyttä työviikkoa, mutta pahimmassa tapauksessa työvuoroja ei työvuorolistaan tule yhtään. Varmuutta ei kuitenkaan ole. Pelko työtuntien vähenemisestä saa ihmisen joustamaan ja pysymään hiljaa työskentelyolosuhteiden epäkohdista.
Miten siis on mahdollista, että kenenkään työsopimuksessa työtuntien määrä on pyöreä 0? Helposti. Laki antaa tähän mahdollisuuden. Työnantajat pystyvät käyttämään työelämää säätelevien lakien porsaanreikiä säälimättä hyväkseen. Tarvitaan uudistus lakiin, jotta se suojelisi työntekijän asemaa ja turvaa paremmin.
Ei ole oikein, että ihmisiä riiputetaan osa-aikaisessa työsuhteessa vasten tahtoaan etenkään tilanteessa, jossa työtä kuitenkin olisi enemmänkin tarjolla. Ei ole oikein, että nollatuntisopimus ei takaa ihmiselle yhtään ainutta työtuntia, mutta siitä ei kuitenkaan välttämättä uskalla irtisanoutuakaan, koska sillä voi olla vaikutusta työttömyysturvan maksamiseen. Mihin näitä 0-tuntisopimuksia siis tarvitaan?
Istuva porvarihallitus halusi säilyttää nollatuntisopimukset, kun Operaatio Vakiduunin -kansalaisaloite niiden kieltämiseksi eteni eduskuntaan. Vastentahtoiselle osa-aikatyölle ei ole löydetty sääntelyä. Ei ainakaan niin, että työntekijöitä, jotka elävät silpputöiden maailmassa olisi kuunneltu tarpeeksi. Miksi? Siksi, että kuluneiden neljän vuoden aikana työelämää on kehitetty kovat arvot sekä yrittäjien ja työnantajien mielipiteet edellä.
On haluttu unohtaa, että työntekijät ovat voimavara. Ihmisiä, jotka yrittävät pärjätä palkallaan. Olisiko nyt aika sellaiselle työelämälle ja yhteiskunnalle, jossa työntekijän tekemät työtunnit ovat tiedossa ja elämiseen riittävää palkkaa pystyy ennakoimaan nykyistä paremmin?
Sirkka-Liisa Kähärä
JHL:n edustajiston puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu
suunnittelija, sairaanhoitaja
Vantaa
https://sirkkaliisakahara.fi/
https://www.facebook.com/sikukahara/
