Työelämä on monin tavoin tasa-arvoinen. Jokaisella on lain mukaan oikeus tulla toimeen valitsemallaan työllä tai elinkeinolla. Monilla työnantajilla on hyviä työhyvinvointiin ja varhaiseen välittämiseen sekä esimerkiksi työntekijöiden osallistumista koskevia toimintatapoja.
Niinpä sitä toisinaan kuuleekin väitettävän, että asiat ovat yleisesti niin hyvin, ettei ammattiyhdistysliikettä tarvita.
Asiahan on melko lailla päinvastoin. Tilanne ennen ammattiyhdistysliikkeen järjestäytymistä oli monilla tehtailla ja työläisten työpaikoilla jokseenkin rankka lapsityöläisineen ja onnettomuuksineen. Ilman ammattiyhdistysliikettä näitä työlainsäädännön parannuksia tuskin olisi vuosikymmenestä toiseen luotu.
Työelämä voisi silti olla toimivampikin. Jokainen työntekijä voisi työskennellä työpaikassa, jossa johto edistää työntekijöiden hyvinvointia, työntekijät osallistuvat yhteiseen päätöksentekoon ja toiminta on kestävää.
Kestävyys tarkoittaa sekä ekologista, taloudellista että sosiaalista toimintaa. Ekologinen kestävyys voi sisältää esimerkiksi kierrätettävät tuotantotavarat, kokonaisuudessaan ekologisen tuotantoprosessin, energiatehokkaat tilat sekä etätöitä ja -kokouksia.
Taloudellinen kestävyys voi tarkoittaa maltillisia riskejä, jotta toiminta on kestävällä pohjalla myös pitkällä aikavälillä sekä esimerkiksi voitonjaon tasaisuutta siten että myös sen tekijät voivat nauttia sen hedelmistä. Sosiaalinen kestävyys voi sisältää esimerkiksi hyvät työolosuhteet, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon, toimivan työterveyshuollon ja sitä tukevan ns. varhaisen välittämisen prosessin sekä riittävät mahdollisuudet osaamisen kehittämiseen. Tästä voidaan vielä erottaa kulttuurinen kestävyys, joka voi tarkoittaa esimerkiksi kielten ja paikallisten kulttuurien huomioimista.
Vahva ammattiyhdistysliike tutkitusti edistää ainakin sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä mm. palkkatasa-arvon ja osallistumisen kautta. Toistaiseksi en ole nähnyt tutkimuksia, joissa voitaisiin osoittaa myös ekologisen kestävyyden ja vahvan ay-liikkeen yhteys. Tämä saattaa selittyä sillä, että aika monessa maassa liikkeellä riittää työtä taloudellisen ja sosiaalisen ulottuvuuden kanssa – liikkeen jäsenyys on monissa maissa kirjaimellisesti elämän ja kuoleman kysymys. Voi myös olla, että asiaa ei ole vain vielä hoksattu riittävästi tutkia.
Suomessa on syytä pitää kiinni siitä, että yhteisin työehtosopimuksin jatkossakin taataan minimiraja työpaikan neuvotteluille. Taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden – monin tavoin hyvien työolosuhteiden – lisäksi ekologinen kestävyys on syytä sisällyttää niihin jatkossa selvemmin. Euroopan tasolla tarvitaan jatkossakin vahvaa työpaikkatason vaikuttamista, mutta myös vahvempia yhteisiä työelämän raameja, joissa työnantajat olisivat velvoitettuja toimimaan kaikin tavoin kestävällä tavalla. Vahvempaa Eurooppaa tarvitaan siis myös työelämässä.
Kaisa Penny
SDP:n eurovaaliehdokas
http://kaisapenny.fi/
