Lokakuussa 2020 työnantajia edustava Metsäteollisuus ry ilmoitti irtisanovansa omat valtakunnalliset työehtosopimukset ja lisäävänsä paikallista sopimista, asia koskee noin 10 000 työntekijää.
Paikallisen sopimisen lisäämistä on pidetty työnantajien ja Kokoomuksen leirissä isona työllisyyden parantamiskeinona. Ajatus tuntuu erikoiselta, sillä jo nyt työpaikoilla voidaan valtakunnallisten työehtosopimusten aikana sopia monista asioista paikallisesti. Lisäksi äkillisessä työnseisauksessa työnantaja voi tietyin ehdoin keskeyttää palkanmaksun sekä yt-neuvotteluiden kautta osa-aikaistaa, lomauttaa ja irtisanoa työntekijöitä.
Yleensä esitykset vuosiansion pienentämisestä, työtehtävämuutoksista, osa-aikaistuksista ja irtisanomisista koskevat niitä noin 60 prosenttia palkansaajista, jotka ansaitsevat 1200 – 2500 euroa kuukaudessa (tilastokeskus 2017) kuten kiinteistönhoito-, kuljetus-, kaupan-, ravintola-, hoito-, tehdas- ja avustajatyöntekijöitä. Harvemmin neuvotteluissa etsitään säästöjä johtajista, päälliköistä tai muista esimiehistä.
Osassa työpaikoissa yhteistyö luottamusmiesten ja työnantajan kanssa toimii hyvin, mutta yhä useammassa työpaikassa kokoukset ovat työnantajan tiedotustilaisuuksia, jossa annetaan tyhjiä lupauksia, pelotellaan ja jopa irtisanotaan työntekijöitä edustavia luottamusmiehiä. Osa luottamusmiehistä on antanut periksi, istuu kokouksissa hiljaa ja on pitkillä sairauslomilla. Kyseisissä työpaikoissa paikallinen sopiminen on työnantajan sanelua.
Ammattiliitot ovat pitäneet hyvänä ratkaisuna työnantajien kanssa neuvoteltuja valtakunnallisia työehtosopimuksia. Ne määrittelevät minimiarvot muun muassa alakohtaisille palkoille, palkanlisille, palkankorotuksille, työehdoille sekä palkalliselle äitiys- ja isyysvapaalle. Näin kaikki neuvottelu ei ole jäänyt yksittäisen työntekijän tai työpaikan luottamusmiehen tehtäväksi.
Jarno Strengell
JHL- pääluottamusmies
JHL- edustajiston jäsen
Mikkeli
