Tammikuisissa aluevaaleissa on kyse sotepalvelujen päättävästä toimielimestä mihin valtuutettuja valitaan.
Julkisia palveluja, varsinkin niitä todella tärkeitä terveyspalveluja, on monissa kunnissa vuosia heikennetty. Terveyspalveluissa on kohdennettu rahaa usein toisarvoisiin asioihin kuin itse palvelun tuottamiseen veronmaksajille. Kehittäjiä ja asiantuntijoita on sen sijaan vino pino, ja voidaan kysyä näkyykö se hyvinvointipalvelujen saatavuudessa tai laadussa.
Tulostavoitteet eivät kuulu julkisin verovaroin tuotettaviin palveluihin eikä julkisten terveyspalveluiden kuulu tuottaa voittoa. Nollatulos on hyvä, aivan samoin kuin kunnallekin. Erittäin tärkeää on välttää alibudjetointia, koska se tarkoittaa suoraan sitä, ettei varata riittävästi rahaa hoitoon. Julkiset terveyspalvelut ovat köyhän ainoa toivo päästä hoitoon ja perustuslain 12§ yhdenvertaisuuslain mukaista toimintaa. Hyvinvointiyhteiskuntamme perustuu ajatukseen, että verovaroin tuotetaan myös terveyspalveluja kaikille kuntalaisille.
Kuntalaiset ovat veroillaan kasvattaneet omaa hyvinvointitiliään vuosia. Mikäli on liikkunut ja elänyt terveysperusteisesti, on tilin käyttö ollut vähäistä osalla. Jossain kohtaa jokainen kuitenkin tarvitsee terveydenhuoltoa. Eliniän nousemisen myötä myös kustannukset nousevat. Hyvinvointialueita perustettaessa on huomioitava, että laadukkaat, julkiset terveyspalvelut kuuluvat yhtäläisesti kaikille kuntalaisille.
Ennaltaehkäisevän työn merkitystä ei voi liikaa korostaa. Sosioekonominen asema vaikuttaa vahvasti jokaisen elintapoihin, millä taas on suora kytkös sairastavuuteen. Hyvin koulutetut tutkitusti elävät terveellisemmin ja voivat paremmin jo siitä syystä, että on varaa elää niin. Suomessa menee vuosittain jopa 3,5-7,5 miljardia mm. liikkumattomuuden aiheuttamiin kustannuksiin, eikä siitä tai muista terveydenhuoltoa rasittavista asioista juuri puhuta. Ovatko nämä kustannukset kadonneet? Tai muut rasitteet mitä terveydenhuollossamme on, kuten hoitajavaje ja tukipalvelujen työntekijävaje, mitkä suoraan rasittavat toimintaa. Ammattitaitovaatimusten alentaminen tai palkkojen halpuuttaminen eivät ole ratkaisu tilanteeseen.
Päihdehoitoon menee esimerkiksi Lahdessa alle miljoona euroa eli todella vähän. Sillä saadaan hoitavien henkilöiden palkat maksettua sosiaalikuluineen. Koska päihdeongelmaisia ei haluta hoitaa, ei heidän hoitoonsa mene rahaa ja heidät on jätetty oman onnensa varaan ja tämä näkyy Lahden katukuvassa. Hyvinvointiyhteiskunnan kuuluu pitää huolta kaikista.
Satu Lehtola
sd kaupunginvaravaltuutettu
Aluevaaleissa 2022 ehdolle asettunut
Sote-alan toimistosihteeri
JHL 145 puheenjohtaja
